Kukaan ei ole voinut välttyä työvoimapulaan liittyvästä keskustelusta. Sote-alan tekijäpula nousi erityisesti korona-aikana otsikoihin, kun lööpeissä huudettiin asiantuntijoiden katoavan toisaalle. Alan henkilöstöpula ei ole mikään uusi juttu, sillä sitä on yritetty ratkaista useaan kertaan mm. lisäämällä alan opiskelupaikkoja. Mieleeni muistuu myös surullisen kuuluisat kommentit työttömien kouluttamisesta alalle (koska kuka tahansa tähän pystyy). En kiistä sitä, etteikö osaavista tekijöistä olisi pulaa, mutta väitän että hyviä tekijöitä on mahdollista saada töihin.
Duunitorin sivuilla julkaistiin marraskuussa artikkeli, jossa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen antoi oman arvionsa nykyjärjestelmän kyvystä vastata osaajapulaan. Artikkelissa mainittiin että “Diagnostiikkakeskus oli ensimmäinen HUSin tulosalue, joka lähti noin kolme vuotta sitten panostamaan ammattimaiseen rekrytointiin, siihen liittyvään markkinointiin ja työnantajabrändin rakentamiseen.”
Kun halutaan omaan tiimiin ammattilaisia, on työnantajankin tehtävä jotain asian eteen. Monelle on varmasti tuttu lause “ei kukaan tuu sua kotisohvalta hakeen”. Pitää paikkaansa myös toiseen suuntaan: “ei kukaan teille hae, jos ette siitä kerro”.
Positiivinen puhe lisää kiinnostusta
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio muistutti työolobarometriin liittyvässä tiedotteessa, että sosiaalihuollon ammattihenkilöitä on Valviran ammattihenkilörekisterissä yli hyvinvointialueiden tarpeen. Hyvinvointialueet ovat kuitenkin niitä, jotka kärsivät eniten työvoimapulasta. Voidaan ajatella, että alan ammattilaiset hakeutuvat mieluummin muualle töihin kuin hyvinvointialueille. Työntekijäpula ei siis ratkea alan koulutuspaikkoja lisäämällä. Ammattilaisia on, mutta miksi heitä ei saada työpaikoille?
Jokainen työpaikka ja työntekijä on alan äänitorvi ja mainostaulu. Mitä sinne torveen huudetaan ja mitä siinä mainostaulussa lukee? Nopeat mainoskampanjat voivat toimia hetken, mutta jos halutaan näyttäytyä alan kiinnostavimpana työnantajana, niin se vaatii muutakin kuin pari maksettua mainosta. Parhaimmillaan viestintä tavoittaa jo opiskeluvaiheessa olevia tulevaisuuden tekijöitä, jotka haaveilevat jatkossa “just tosta työpaikasta”. Tai hyvä viestintä voi houkutella niitä rautaisia ammattilaisia vaihtamaan työpaikkaa, koska he eivät ole täysin tyytyväisiä nykyiseen.
Työvoimapula johtuu monista syistä, ei pelkästään siitä ettei ammattilaisia ole. Päätöksiin vaikuttaa negatiivisessa valossa näyttäytyvä ala, josta media nostaa esiin epäonnistumisia ja kurjia työntekijätarinoita. Ketä houkuttelee ala, joka nähdään kutsumusammattina ja jossa ammattiylpeys on piilossa? Olisiko positiivisen puheen lisääminen yksi ratkaisu? Työn merkityksellisyyden, kiinnostavien työtehtävien tai ammatillisuuden esiin tuominen lisäävät varmasti myös alan imua. Palkkaus ja työsuhde-edut ovat varmasti myös tärkeitä, mutta se perinteinen liirum laarum ”liikuntaeduista, työterveydestä ja TESsin mukaisesta palkasta” ei ole kovin innostavaa tai erottautuvaa.
Nosta esiin mahtavia juttuja
Onko teillä työkulttuuri ja -ilmapiiri, josta kannattaa olla ylpeä? Oletteko muistaneet kertoa siitä? Lähteekö positiivinen puhe organisaation johdosta käsin vai ovatko työntekijät myös mukana ilosanoman levittämisessä? Onko työyhteisössä puhuttu avoimesti, millaista mielikuvaa alasta kukin levittää omissa somekanavissaan tai verkostoissaan?
Omissa poteroissaan puuhastelu ja omassa erinomaisuudessa pyöriminen jättää ulkopuolelle ”ne muut”. Jos mainioista asioista ei hiiskuta ulos päin sanaakaan, jää tieto pienen piirin sisään. Kahvipöytäkeskusteluissa on sen jälkeen turha nillittää, että se huipputekijä hakikin toiseen paikkaan tai miksi hakemusten joukossa on vain puolilämmintä materiaalia. Sitä saa mitä tilaa!
Sote-alalla ei muutoinkaan panosteta brändityöhön ja markkinointiin siinä mittakaavassa kuin muilla aloilla, joten vielä vieraampaa taitaa olla työnantajamielikuvan rakentaminen tai työntekijälähettilyys. Tässä olisikin mahdollisuus edelläkävijyydelle! Tuo esiin niitä asioita, jotka tekevät teidän työpaikastanne parhaan paikan työskennellä. Kerro avoimesti miten hienoa teillä on ja miksi työntekijät ovat sitoutuneita työhönsä. Jaa rinta rottingilla onnistumisia ja osaamista.
Ei me tarvita uutta väkeä
Kukaan ei ole korvaamaton, sanotaan. Ja tämä pitää paikkaansa myös työpaikan kohdalla; mikään työpaikka ei ole korvaamaton. Vaikka kuinka uskottelisimme itsellemme, että työntekijäpula on ongelma joka ei kosketa meitä, voi yksi kaunis päivä tilanne olla toinen. Olisiko äkillisen tarpeen tullessa helpompi lähteä rekrytoimaan uutta työntekijää, jos tietää että organisaation viestinnässä on jo pitkään nostettu esiin teidän vahvuuksianne työpaikkana? Vai kiinnostaako enemmän eurojen syöttäminen maksettuun mainontaan ja pikaiseen rekrytointikampanjaan? Ainahan voi myös ristiä sormet ja toivoa parasta!
Onko teidän organisaationne houkutteleva vaihtoehto alan ammattilaisille? Jos haluat keskustella aiheesta lisää tai haluatte teemaan liittyvää koulutusta, laita viestiä.
